Dille & Kamille

Kun suunnittelimme kesällä ensimmäistä reissuamme tänne Belgiaan satuin löytämään kaupan nimeltä Dille & Kamille. Jo nimi sanoi, että tuohon on tutustuttava. Kauppa on IHANA! Sieltä löytyy servetit, kynttilät, ruuanlaittovälineet, leluja, leivontavälineitä, tuoksukynttilöitä, puutarhatarvikkeita, kukkia, koristeita ja ihan kaikkea tarpeellista sikälimikäli tarvitsee vaikkapa ostaa lahja jollekulle.

Dille & Kamille on ketju, joten kauppoja löytyy muualtakin kuin Gentistä.

DSC_0463

DSC_0467

DSC_0465

DSC_0479

DSC_0471

DSC_0474

Pulled Bread

Meillä on täällä hotellissa kerrassaan huonot kokkausmahdollisuudet. Johtuu pitkälti siitä, että astioiden määrä on hirmu rajallinen ja kaikki perusainekset puuttuvat. Niinpä kokkailut ovat olleet mahdollisimman simppeleitä ja vähäraaka-aineisia. Joka toisaalta on myös johtanut siihen, että illat ovat pitkälti kuluneet napostellen. 😉 No, sehän sopii minulle!

DSC_1065

DSC_1058

Yhtenä päivänä halusin salaatin kyljessä kulkevan perusleivän vähän eri muotoon ja tuommonen tuli, Nyhtöleipä. Reseptin olin bongannut jo aiemmin. Ja vaikka itse sanonkin, oli herkullista.

DSC_1059

DSC_1066

Lisänä oli siis ihan perus salaattia.

DSC_1068

Kaikki meni!

DSC_1069

Pari sanaa Gentistä

Gent on Belgian kolmanneksi suurin kaupunki Brysselin ja Antwerpenin jälkeen. Nämä kaikki kolme edellä mainittua kaupunkia ovat meille vaihtoehtoja asuinpaikaksi. Mutta jostain syystä olemme tykästyneet Gentiin. Ja T:llä on myös toimistomahdollisuus täällä.

DSC_0458

DSC_0485

DSC_0486

Gentissä on reilut 200 000 asukasta. Keskusta on kompaktin kokoinen ja helppo ottaa haltuun. Keskusta-alue on ihan valtavan kaunis. Ihmiset puhuvat hyvää englantia ja ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Ruoka on meidän mittapuun mukaan edukasta ja laadukasta. Julkinen liikenne toimii hyvin.

DSC_0446

Tuo englannilla toimeen tulo on oikeasti hyvin tärkeä juttu. Se helpottaa montaa asiaa. Lillessä yritin tiedustella rautatieaseman infosta, että millä junalla pääsemme Gentiin. Sain vastaukseksi ”Are you good?” ja lisäksi paljon ranskaa.

DSC_0447

DSC_0505

Myös vauvan mukana kuljettaminen esimerkiksi ravintolaan on ollut helppoa. Oikeastaan missä tahansa liikkuu, nti O saa lirkutteluja osakseen.

DSC_0329

DSC_0450

DSC_0456

Gent tuntuu turvalliselta kaupungilta ja varmasti siksi tämä on hyvä paikka ainakin aloittaa Belgian valloitus. Edellyttäen, että löydämme mieleisemme asunnon…

DSC_0500

DSC_0445

Shokkihoitoa

Meillä on T:n työn kautta mahdollista käyttää erästä asuntoa pyykin pesuun. Olimme siellä eräänä päivänä nti O:n kanssa pyykkaamassa, kun paikalle saapui asunnon siivooja. Sanoin, että älä anna meidän häiritä, vauva menee pian nukkumaan ja minä pysyn poissa jaloista. Aloin pukea nti O:ta ja asetella häntä rattaisiin. Hyvä ihme kuinka siivooja pelästyi. Hän alkoi esitellä minulle asunnon makuuhuoneita ja sanoi vauvan voivan nukkua siellä, että ei lasta saa laittaa parvekkeelle. Minä siinä sitten rauhoittelin, että näin meillä Suomessa. Lapsi saa raitista ilmaa ja nukkuu paljon paremmin. Hän ei voinut käsittää ja minä vakuuttelin, että tämä on kyllä ihan ok nti O:lle.

Nti O oli söpösti unessa. Siivooja meni ikkunan luokse sanoen, että hän ei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja kysyi, että onko meillä Suomessa kylmä. Todellinen pään pyöritys tuli, kun kerroin, että teemme näin myös pakkasella.

DSC_0493

Kun nti O oli nukkunut toista tuntia meni siivooja taas tarkistamaan tilanteen ja sanoi, että kylläpä minä olen onnekas, kun lapseni nukkuu noin hyvin. Lähtiessään hän vielä kysyi, että nukkuuko lapsi ulkona öisinkin…

Taitaa kuulkaas olla niin, että ensimmäinen Belgialainen vauva, joka nukkuu ulkona päiväunia on kyseisen siivoojan seitsenkuinen poika. 😉

Ehdimme siinä siivouksen lomassa (minä virkkasin) jutella yhtä ja toistaa (hän puhui niin nopeaan ja seassa flaamia, että kysyin kaiken kahteen kertaan). Hän kertoi äityislomansa kestäneen kaksi ja puoli kuukautta. Sen jälkeen poika meni päiväkotiin. Minulla meni kylmät väreet..

Löytämisen vaikeus

Jotenkin on tuntunut raskaalta aloittaa virallinen asunnon etsintä. Jo ilmoituksia katsellessa pitää kiinnittää huomiota niin moneen asiaan: asunnon sijaintiin, onko kunnon suihku (monissa asunnoissa on kylpyamme, mutta me tahdomme oikean suihkunkin), millainen uuni, (täällä suositaan niin sanottuja uunin ja mikron yhdistelmiä) ja ylipäätänsä yleisilmettä.

Belgiassa on yleistä, että vuokrasopimukset tehdään niin sanotusti 3-6-9 vuoden malliin. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli irtisanomme vuokrasopimuksen ensimmäisen vuoden aikana, joudumme maksamaan vuokraa ylimääräiset kolme kuukautta. Toisen vuoden aikana sakko on kaksi ylimääräistä kuukautta ja kolmanne vuoden aikana yksi kuukausi. Hankala juttu, että kuinka valita oikea asunto. Varsinkaan kun ei oikein tiedä missä vuoden kuluttua haluaa asua, haluaako sitä asua edes koko kaupungissa saatika maassa. Jotkut suostuvat myös vuoden sopimuksiin.

Yhtenä iltana T meni ajoissa nukkumaan ja minä ilmoitin, että otan lasin viiniä ja katson asunnot läpi. Esittelisin meille sopivat vaihtoehdot sitten aamulla. Otinkin. Join vahingossa koko pullon lopun. Löysin illalla hyviä asuntoja. Aamulla onnistuin löytämään niistä yhden esiteltäväksi. Se on varmasti meille tarkoitettu.

DSC_0314

Pitää muistaa olla varovainen

Kävimme kaupoilla Ranskan puolella. Tarkemmin sanottuna Outlet-shoppailemassa McArthur Glenissä Roubaixissa. Matka taittui helposti junalla ja metrolla. Hotellin ovelta ostarin portille taisi kestää vajaa pari tuntia. Ja seuraavalla kerralla matka on vieläkin nopeampi, sillä huomasimme pois tullessa, että juna pysähtyy myös itse Roubaixiin.

Päästyämme perille otin kameran esille ja virittelin sitä kuvauskuntoon ennen itse ostoksia. Mutta mitä vielä, tuo ensimmäisen kuvan valkohousuinen jätkä yritti varastaa kameran. Pöh, sanon minä. Minä otin asiallisesti kuvaa ja hänkin koitti kyllä asiallisesti kysyä haluammeko perheen yhteisen kuvan, jonka hän voisi ystävällisesti ottaa. No ei kyllä haluta sateessa mitään perhekuvaa. Varsinkin kun 33% perheestä on unessa rattaissa.

DSC_0402

Ikävä fiilis näin heti kärkeen. Eräät naiset siinä meitä sitten varoittelivat, että olkaa tarkkana. Niinpä sujautin kameran laukkuun ja keskityin itse asiaan. Siksi aika minimaaliset kuvat.

DSC_0403

DSC_0404

Koska alku oli niin huono, päätimme lähteä paikasta ennen pimeän tuloa. Matkasimme kotiin Lillen kautta. Sekin kävi helposti, sillä metrolinja kulkee kyseisellä alueella useamman kaupungin välillä.

Herkuttelua

Persimon/sharon – tuo pienen ihmisen elämää suurempi herkku. Ei takerru kurkkuun, ei aiheuta kakomista.

DSC_0390

Persimon on tällä hetkellä parasta, mitä nti O tietää. Nähdessään hedelmän hän hihkuu onnesta ja saadessaan palan hän sujauttaa sen suuhun niin sukkelaan kuin mahdollista. Suorastaan liikuttavaa katsoa kuinka pienet kädet taiteilevat pitääkseen liukkaan hedelmän aisoissa.

DSC_0391

Muistan itse ahmineeni kyseisiä hedelmiä vuosi takaperin (myöskin kaksin käsin!). Liekö tuolla vaikutusta nti O:kin makunystyröihin.

DSC_0397